Suuri pieni poika
Aika moni suomalainen joutui aikoinaan miettimään, asuuko heissä pieni lehmä. Aika hyvä saavutus sinänsä, eipä moni siihen saakka ollut vaivannut päätään moisella pähkähullulla ajatuksella. Mutta kun tarkoitus oli iskostaa koko Suomeen ajatus ulkomaisesta meijerikonsernista, jolla oli pieni lehmä tunnuksenaan, niin asia tulee selkeäksi kuin vesi.
Minkälainen ihminen saa aikaan moista tai monta muuta ikimuistettavaa kampanjaa? Pitääkö olla ehkä hieman hullu? Peloton? Pilaileva veijari? Terävä partaveitsi? Suorastaan anarkisti? Pitää, ja kaikkea tätä hän onkin. Lisättynä armottomalla pikkutarkkuudella ärsyttävyyteen saakka koskien taustamateriaalin kattavuutta.
Hän ei kirjoita mitään ennen kuin kaikki on kasassa ja on itse ymmärtänyt tuotteen tai palvelun syvimmän olemuksen. Ja kun yleensä on kiire, aiheuttaa se silloin tällöin ristiriitoja ja stressiä. Kaikki on kuitenkin unohtunutta ja autuasta, kun lopputulos on silmien edessä. Siitä on vaikea muuttaa sanaakaan, vaikka kuinka haluaisi, ja se kestää tarkastelun vuosien päästä. Sen sijaan että hänessä itsessään asuisi pieni lehmä, asuu hänessä pieni poika. Se selittää pitkän uran. Uteliaisuus kaikkeen on säilynyt ihailtavan hyvin ja se on kantanut yli alan myllerrykset ja vaihtelut – pitänyt mielen kirkkaana ja tuoreena. Se muuten pätee yksityisestikin. Ei ole vempainta tai harrastusta, jota ei ole kokeiltu, vaihelevin tuloksin tosin. Kaiken tämän lisäksi hänellä on suuri sydän ystävilleen ja työtovereilleen.
Moni on esimerkiksi saanut ikimuistoisen elämyksen Lapissa hänen järjestämällään reissulla tai saanut nauttia gourmet-annoksista vieraana kotona tai tunturin laella. (Se sementtipuuro Kutturassa oli poikkeus). On sanomattakin selvää, että hänellä on laaja kokemus- ja sivistystausta. Punkkarivuodet Lundissa, matkat ympäri maapalloa ja jopa asuminen Pietarissa ovat lisänneet henkistä pääomaa niin, että harva pysyy perässä. Nykyinen tilanhoito tuo oman lisänsä sekin. Nähty on kuinka ihmiset kierivät lattialla naurusta sekaisin, kun hän kertoo tarinoita, vitsejä ja anekdootteja. Siis seuramies potenssiin kolme.
Tällä nuoruutta ihannoivalla alalla on armoton tosiasia, että nuorena voi ehkä saada aikaan jotain hienoa ja pitkäaikaista. Mutta tehdä se vuodesta toiseen, vuosikymmenet vierien on ihan jotain muuta. Silloin kun se tapahtuu, ei voi kun ihailla ja toivoa että itsellä riittää rahkeet moiseen. Siksi tarvitsemme esikuvaksemme ja Platinahuipun saajaksi sellaisen kuin hän. Paljon onnea Micke Silén. Toivottavasti vielä edessä ainakin muutama vuosikymmen.
Veli-Matti HilliPitkäaikainen työtoveri ja ystävä