Mitä Vuoden Asiakashuippu tekisi? Hän olisi pöytänsä sielu, riemukas ja kaikista kiinnostunut. Hän antaisi kuuluvat aplodit luovuudelle. Hän tutustuisi uusiin ihmisiin, verkostuisi – ja kohottaisi isällisesti heitä, jotka häntä jännittäisivät. Hän osoittaisi syvän kiitollisuutensa heille, jotka jälleen olisivat hänen edustamansa brändin palkintosijoille nostaneet. Hän tilaisi pöytään useamman kuohuvan. Hän kertoisi tarinoita – ja nauttisi kuulemistaan. Arjen koittaessa, hän ei unohtaisi sitä mitä luovuudella voi saavuttaa. Hän antaisi aikaa timantin hiomiselle. Hän antaisi omaa aikaansa suunnittelijoille, jotta he löytävät maalialueen tuntumaan ja lopulta perille asti. Hän maksaisi laskut ajallaan ja tuntisi ylpeyttä siitä, että hänen kumppaninsa liiketoiminta sujuu. Hän julkaisisi sellaista, joka häntä itseäänkin hieman jännittäisi. Hän aloittaisi palaverin kahdeksalta ja laittaisi oven lukkoon, jotta myöhässä tulleet oppivat kunnioittamaan kalenteria. Hän ei omasta hulluhkosta kalenteristaan huolimatta jättäisi väliin aviomiehen velvollisuuksiaan – tai jäisi pois poikiensa urheilusta. Hän auttaisi aina ystävää, odottamatta vastapalvelusta. Häntä ei kuitenkaan enää ole. Mutta hänen jälkensä suomalaiseen markkinointiin jää ikuiseksi. Kun Vuoden Huippuja tänä vuonna tuomarointiin, lauantaina 8. helmikuuta, Vuoden Asiakashuipun saaja siunattiin haudan lepoon samana päivänä. Kunnioittakaamme hänen muistoaan kysymällä aika ajoin, vaikkapa jännemmän äärellä, mitä Pekka Soini tekisi? - Eka Ruola, ylituomari